Kansallisromantiikan ajan tärkeimmät taidemaalarit Suomessa olivat Albert Edelfelt ja Akseli Gallen-Kallela, arkkitehdit Eliel Saarinen, Lars Sonck ja Josef Stenbäck. Säveltaiteen tärkein nimi oli Jean Sibelius (muun muassa Kullervo-sinfonia ja Lemminkäis-sarja) ja kirjallisuudessa Juhani Aho sekä Eino Leino. He kaikki ammensivat inspiraatiota kansallisista aiheista ja perinteestä.
Suomalaisen mytologian kansallisromanttinen kuvaaminen pääsi vauhtiin, kun Elias Lönnrot julkaisi Kalevalan vuonna 1835. Jo eepoksen nimi Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista kertoi, mistä runot oli koottu. Monet kansallisromantiikan ajan taiteilijat lähtivät Karjalaan etsimään oikeaa, alkuperäistä suomalaisuutta ja kalevalaisen runoudenalkukotia. Tämä karelianismina tunnettu ilmiö (vaikka karelianismi-sanan otti käyttöön Yrjö Hirn vasta vuonna 1939) sai lukuisia taiteilijoita tekemään tutkimusretkiä Karjalaan 1800-luvulla. Muiden muassa Severin Falkman, Carl Eneas Sjöstrand ja Robert Wilhelm Ekman matkustivat Karjalaan jo 1840–1850-luvuilla tekemään etnografisia luonnoksia, joita he myöhemmin käyttivät Kalevalan kuvauksissaan. Esimerkiksi Ekmanin maalauksessa Väinämöisen soitto Väinämöinen on pukeutunut karjalaiseen kansanpukuun. Muutoin tänä aikana kansallinenkin taide oli vielä hyvin klassistisesti suuntautunutta.
1880-luvulla tuli kansallisromantiikka muotiin, ja se oli vallitsevana tyylisuuntana lähes kaikessa suomalaisessa taiteessa. Se sekoittui realismiin ja symbolismiin sekä arkkitehtuurissa ja muotoilussa jugendtyyliin. Taiteilijoiden pyhiinvaellusmatkoiksi rinnastetut vierailut Karjalaan yleistyivät: vuonna 1890 Gallen-Kallela ja Louis Sparre matkasivat Karjalaan, ja seuraavina vuosina heitä seurasivat monet muut, kuten Emil Wikström, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Juhani Aho, Eino Leino, Jean Sibelius, I. K. Inha, Viktor Sucksdorff ja Yrjö Blomstedt. Sortokausien alkaminen antoi vauhtia kansallisen hengen herättämiseen taiteen keinoin. Itsenäisyys puolestaan vei tarpeen oman kansakunnan korostamiselta. Siihen aikaan myös jugendtyyli oli hiljalleen väistynyt klassismin tieltä.
